
Virkkasin ensin mielestäni ranteen ympäri yltävän pätkän ketjusilmukoita ja sitten kiinteillä silmukoilla kunnes toivottu leveys oli saavutettu. Lopuksi pujottelin samalla metallilangalla nuo helmet. Nopea ja helppo tehdä, joskin virkkaaminen vaati hieman tarkkuutta. Metallilanka kun yrittää mennä koko ajan mutkalle.
Isoäidinneliöitäkin on syntynyt jo kuutisen kappaletta. Työmatkalla ehtii juuri virkata yhden menomatkalla ja kaksi tulomatkalla (iltapäiväruuhka!). Tosin eilen illalla onnistuin jotenkin käsittämättömästi katkaisemaan virkkuukoukun. Muovisen tosin, mutta silti. Yhtäkkiä vain toinen pää oli kädessäni ja toinen lensi kaaressa lattialle, terävän napsahduksen saattelemana. Siirryin siis seuraavaan kokoon virkkuukoukkuvalikoimasta, minkä vuoksi uudet neliöt ovatkin hieman isompia kuin eilen virkatut. Jatkan isompien tehtailua ja keksin noille kolmelle eilen virkatulle jotain muuta käyttöä. Peukalo tosin tulo kipeäksi tuosta metallilangan kanssa kikkailusta, joten taidan jättää enemmät virkkaamiset tältä illalta väliin.
Oho! Kävijälaskuri on ylittänyt sata kävijää! SATA! Joku on sentään käynyt vilkaisemassa blogiani! Kivaa! Tosin en ole ihmeemmin asiaan kiinnittänyt huomiota aiemmin, tätä on mukava kirjoitella ihan itsenikin iloksi. Mutta toki vielä mukavampaa jos joku muukin näitä merkintöjä joskus lukee. Ja tietysti ihan kaikkein kivointa olisi jos saisi joskus jonkun kommentinkin... :)
Ai niin, helmitilaus saapui tänään! Taidan tietää mitä teen huomisiltana...
Tuosta metallilangan virkkaamisesta vielä: virkkuu vetäytyy kasaan jonkin verran, eli kannattaa tehdä ihan reilun pituinen ketjusilmukkajono alkuun. Jotta yltää varmasti halutulla tavalla ranteen ympäri.
VastaaPoista