Maailman paras kasvisruoka on nyt valmistettu ja syöty. Ja hyvää oli, kuten aina. Olen tehnyt tätä samaa ruokaa useamman kerran ja joka kerta eri tavoin. Nyt oli kyllä ehdottomasti yksinkertaisin ratkaisu. Alun perin bongasin ohjeen joitakin vuosia sitten Maku-lehdestä, mutta esimerkiksi viimeisin Kodin kuvalehti tarjoaa samantyyppistä herkkua. Maku-lehden versiossa tosin itketetyt munakoisot pyöritetään enisn korppujauho-parmesaaniseoksessa ja pyöräytetään pannulla väriä saamassa. Kodin kuvalehdessä edetään yksinkertaisemmin ja tätä tapaa tosiaan itsekin tällä kertaa noudatin.
Kyseessä on siis munakoiso-mozzarella-tomaattipaistos, joka valmistui seuraavalla tavalla:
- otetaan kaksi munakoisoa, viipaloidaan ja itketetään suolalla n. 20 min
- viipaloidaan puolisen kiloa tomaatteja ja ehkä 300g mozzarellaa
- ladotaan edellä mainittuja aineksia vuokaan järjestyksessä munakoiso, tomaatti, mozzarella ja aina ennen juuston lisäämistä maustetaan mustapippurilla, suolalla ja timjamilla
- kypsennetään 200-asteisessa uunissa 20 - 30 minuuttia. Syödään.
Kodin kuvalehden ohjeessa taidettiin käyttää myös sinihomejuustoa. Ja Maku-lehden ohjeessa munakoisot ja mozzarellat ladotaan kerroksittain vuokaan ja päälle lisätään tomaatti-sipuliseos. Lopputulos on kuitenkin kaikissa melko samanlainen.
Olen oppinut syömään munakoisoa tämän ruuan myötä. Jostain syystä en voinut ennen sietää munakoisoa, mutta kun opetteli maukkaiden tomaattien ja ihanan, sulan mozzarellan myötä aloinkin pitämään siitä. Ja nyt voin jo syödä sitä muunkinlaisina versioina.
Työ on selvästi alkanut taas haittaamaan vapaa-aikaa ja ennen muuta lukemista. Sain vasta nyt luettua loppuun ajat sitten aloittamani ja täälläkin mainitsemani Katherine Nevillen Kahdeksan-kirjan. Kirjan luettuani huomasin takaliepeessä maininnan Nevillen uudesta kirjasta, joka on jatko-osa Kahdeksalle. The Fire-nimisessä kirjassa seikkailee googlen kertoman mukaan Kahdeksassa esiintyneiden henkilöiden jälkikasvua saman salaisuuden parissa. Mutta mistään en löytänyt mainintaa aikeista suomentaa tämä uusi kirja? Mitä ihmettä? Olettaisin kuitenkin, että käännösaikeita on, mikä selittäisi myös Kahdeksan-kirjan uuden painoksen (uudella nimellä) tänä vuonna. Sen verran hyvä tarina on kyseessä, että kunhan suomennos ilmestyy aion hankkia sen käsiini ilman suurempia viivytyksiä.
Mihin tarttuisin seuraavaksi? Kirjahyllysä lukemistaan odottavat Arne Dahlin Juhannusyön uni ja joku Leif GW Perssonin kirja. Jälkimmäiseltä en ole aiemmin lukenut mitään ja toivon kirjan paljastuvan samankaltaiseksi positiiviseksi yllätykseksi kuin ensin mainittu alkukesällä. On aina ilo löytää uusi (siis itselleni aiemmin tuntematon), hyvä kirjailija jolta vieläpä löytyy jo useita julkaistuja teoksia joiden pariin heittäytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti