Sehän bloggaa yhä (ja neuloo ja lukee)!

No niin. Aika juoksee hirmuista vauhtia eteenpäin, mutta ei vaan tunnu kevät kunnolla tulevan. Tosin lumikasa pihalla ei enää ole minun korkuiseni, joten jotain edistystä siinä tapahtuu. Toivoisin vaan että edistyminen olisi nopeampaa. Pidän kyllä talvesta, mutta tällä kertaa se tuntuu jatkuneen ikuisuuden ja saisi jo hellittää. Olen kyllästynyt toppavaatteisiin ja villapipoihin, liukasteluun ja lumitöihin. Olispa jo kuivat kadut ja kepoisat kengät!

Siitä neulomisesta. Kuten ajat sitten jo totesin, Abalone valmistui lopulta. Tai ei mitään lopulta, se oli aika nopea projekti, varsinkin kun langan kesken loppumisen pelossa neuloin siitä huomattavasti mallia lyhyemmän. Tykkään kyllä, mutta joskus täytyy silti saada aikaiseksi purkaa tuo reunus, se nimittäin vetää hieman ryppyyn toisesta etureunasta. Liivi on niin lämmin Cacade 220:sta neulottuna, että sille olisi ollut paljon käyttöä taannoisilla paukkupakkasilla.

Nyt puikoilla on kaksi villatakkia joita neulon vaihtelevalla menestyksellä mielialasta riippuen. Punainen puuvillaneule on edennyt siihen vaiheeseen, että hihat (jotka siis neulottiin ensimmäiseksi) ovat valmiit. Eiköhän tuo kesään mennessä valmistune. Silloin luulisi olevan käyttöä tuollaiselle hieman paksummalle 3/4 hihaiselle puuvillaneuleelle.



Keksin lopulta mitä tehdä talvella Prisman alelaarista hamstraamillani Luxus cloud-langoilla. Löysin kirjasta Ne ihanat neuleet kauniin vintage-pikkujakun. Kun mallikuvio lopulta selvisi minulle (kirjan ohjeessa on virhe) Ravelryn avulla alkoi homma edetä. Jakku neulotaan niin, että etukappale ja hihan etuosa neulotaan yhtenä kappaleena (tai siis tietysti kahtena erillisenä etukappaleena) ja takakappale vastaavasti samoin. Ensimmäinen etukappale on melkein valmis. Mallineule on yksinkertainen mutta kaunis. Ohjetta on välillä rasittavaa seurata, kun kaikki selitetään kerros kerrokselta eikä pituusmittoja käytetä ollenkaan. Mutta alun ongelmien jälkeen neulominen eteenee hienosti. Nyt pitäisi vain saada vauhtia tähän jotta ehtisi käyttöönkin ennen kesän helteitä. Kesästähän tulee tietysti helteinen, eikö vaan?

Tallinnan tuliaisia

Tulipa seilattua männäviikonloppuna meren yli Tallinnaan. Shoppailureissu oli sikäli epäonnistunut, ettei mieluista ostettavaa juurikaan löytynyt. Paitsi tietysti lankaa.

Etukäteen tulostin pitkän listan lanka- ja kangaskauppoja, mutta aikatauluun mahtui lopulta vain muutama. Karnaluksiinkaan ei ehditty lainkaan, se kun on sunnuntaisin suljettu. Sen sijaan Pronksi lankapuoti vanhassa kaupungissa oli avoinna ja vieläpä sattui olemaan suuri osa langoista alennuksessakin. Valikoima oli niin hyvä etten meinannut pystyä päättämään mitä ostaa. Seuralainen jo melkein hermostui kun vain kuljeskelin ympäri kauppaa hypistelemässä lankoja.

Lopulta päädyin ostamaan kaksi kerää yllä näkyvää vihreää mohairlankaa. Toinen kerä on vielä isompi, joten lankaa on kyllä riittoisasti. Tekisi mieleni ryhtyä neulomaan tästä Mohair minimalistia, joka ilmeisesti valmistuukin nopeasti. Pienen mallitilkun olen jo saanut aikaiseksi ja hyvältä näyttää. Keväinen väri!

Kävin myös Sadamarketin yläkerrassa ihastelemassa monivärisiä villavyyhtejä, mutta (onneksi) käteisen rahan puuttuessa ne jäivät ostamatta. Vähän harmittaa, mutta tiedänpä mihin ainakin suuntaan seuraavalla reissulla!

Ai niin, Abalone valmistui äskettäin ja kuvakin on luvassa. Tein huomattavasti ohjetta lyhyemmän version pelätessäni langan loppuvan kesken. Mutta ihana se silti on, Cascade oli miellyttävää nuloa, malli helppo ja nopea ja langan väri i-ha-na.

Kirjapino

Siinä ne ovat, odottavat lukijaansa. Tosin Hella Wuolijoki on jo melkein luettu ja Alexandra Salmelan 27 puolivälissä. Puhdistuksen olen kertaalleen lukenut jo ajat sitten, mutta voisi sen uudestaankin lukea kun sen olen omaksikin saanut. Kesken on nyt myös Miika Nousiaisen Maaninkavaara, joka välillä surettaa ja sitten taas naurattaa. Enemmän kyllä surettaa, luulin hauskemmaksi.

Viimeksi luin Tiina Lundanin Ensimmäinen kesä -kirjan. Ja taas itketti. Luin joitakin vuosia sitten Tiina ja Reko Lundanin yhdessä kirjoittaman Viikkoja, kuukausia, ja se on surullisin kirja jonka olen koskaan lukenut. Luin kirjaa aluksi bussissa työmatkoilla, mutta en enää kehdannut kun kyynelehdin lähes joka aamu ja kanssamatkustajat ihmettelivät. Vähän arvelutti tarttua nyt tähän Ensimmäiseen kesään, mutta kirjassa olikin lempeän haikea tunnelma, ei enää sellaista rankkaa tunnemyrskyä kuin Viikkoja, kuukausia -kirjassa. Vaikka kirjat eivät suoraan kerrokaan kirjailijan omasta elämästä, niin se, että tietää kaiken pohjalla olevan kuitenkin kirjoittajan omat kokemukset ja tuntemukset tekee tarinasta entistäkin koskettavampaa. Suosittelen molempia, mutta kannattaa lukea ihan omassa rauhassa ja varata nenäliinoja lähettyville.

Minulla on useinkin kesken kaksi tai useampiakin kirjoja. Tämä johtuu siitä, että erikseen on matkalukeminen ja iltalukeminen. Monesti väliin on vielä joko tietopainotteisempi kirja, jota voi lukea viikonloppuisin ja niinä iltoina, kun ei ole ihan puhki kaikesta päivän ajatustyöstä. Tuo Häivähdys punaista on varmasti juuri sellainen välikirja, jota ei tarvitse edes yrittää lukea nopeasti. Lainaan kirjastostakin kirjoja ihan tätä jakoa ajatellen. Viimeksikin katselin kainaloon kasattua valikoimaa ja totesin työmatkalukemisen vielä puuttuvan. Niinpä otin vielä Maaninkavaaran, osittain koska olen sen jo pitkään halunnut lukea, mutta myös siksi että on varsin oivallisen kokoinen matkalukemiseksi. Muut kirjat kun olivat paksuja dekkareita joita ei mukana kanniskella. Ne ovat nyt hyllyssä odottamassa pian koittavaa talvilomaa.

Oi, loma. Viimeksi olenkin ollut pitemmällä vapaalla kesällä. Aion ehkä hiihtää vähän jos käsi ja säät kestävät, ulkoilla, syödä hyvin, rentoutua sekä tietysti lukea ja neuloa. Hyvä suunnitelma! Oletan että lomaan mennessä saan Abalonen valmiiksi ja voin hyökätä puikot ojossa vihreiden Novita Cloud-kerien kimppuun.

Lankahulluus iski

Siinähän se tuli heti otsikossa, tunnustus. Minä olen nyt siirtynyt neulomisharrastuksessani uudelle tasolle. Langan hamstraukseen. Toistaiseksi vielä määrät ovat hallittavissa ja kaikelle hankitulle langalle on tarkoitus, mutta harrastus uhkaa paisua paisumistaan...

Kaikki alkoi siitä kun löysin Soukan Menitan, joka sijaitsee ihan liian lähellä kotiani, jopa kauppamatkan varrella (jos sattuu valitsemaan Ison Omenan ostoskohteekseen). Menin sinne "sattumalta" alennusmyynnin aikana ja ostin hätäpäissäni 10 kerää Gedifran Cashmerino-lankaa. Siitä piti tulla FLS, mutta purin hyvän alun. Lanka ei välttämättä olisi riittänyt enkä tahdo nähdä hirveästi vaivaa vain pettyäkseni lopputulokseen.

Mutta olen siis oppinut, että lankaa pitää ostaa kerralla niin paljon, että sitä on riittävästi yhteen isompaan projektiin. Eli vähintään kahdeksan kerää. Lisäksi olen löytänyt Ravelryn ilot sekä osoittanut itselleni kykeneväni neulomaan myös englanninkielisestä ohjeesta (Plain and simple on nappeja vaille valmis). Joten ihania neuleita on odottamassa lukemattomia, kunhan vaan jaksan heilutella puikkoja riittävän ahkerasti. Niin ja ryhdyin myös tilaamaan lankoja netistä...

No niin. Yllä olevassa kuvassa on tämänhetkinen, vaatimaton lankavarastoni. Päällä lepäävät Cascade-vyyhdit ovat parhaillaan muotoutumassa Abaloneksi. Ihanaa lankaa neuloa ja tuo väri on ihan uskomattoman kaunis. Tätä täytyy saada lisää!

Oranssi lanka on edellä mainittua Cashmerinoa, joka vielä odottaa käyttötarkoitustaan. Väri on minusta todella herkullinen, muttei minulle kaikkein sopivin. Joten saapa nähdä päätyykö lahjaneuleeksi, olisi ihan siskon väri...

Nykyään ei voi ruokakaupassakaan käydä rauhassa. Käväisin Prisman lankahyllyllä ja ale-korissa huutelivat Luxus Cloud-kerät todella (yritän keksiä uutta adjektiivia...) mahtavassa vihreän värissä. Ostin kahdeksan kerää, tutkailin kotona ohjeita, menin takaisin ja ostin kaikki jäljellä olleet kerät. Nyt on 13 kerää (=650g) villa-bambulankaa josta tulee villatakki. Olenko muuten maininnut, että vihreä on lempivärini? Violetin ja punaisen ohella. Ai niin, Cloudit maksoivat huimat 2,20e/kerä, joten halvallakin pääsin. Tyytyväinen!

Ja ne nettiostokset. Punainen lanka on Linie 260 Corsofino ja kotoisin Vihreästä vyyhdistä, hinta 2e/kerä. Puuvillaa, polyamidia ja viskoosia, yhteensä kahdeksan kerää. Kesäneuletakki siis. En melkein pystynyt päättämään mitä ihanista väreistä tilaisin, mutta lopulta päädyin punaiseen koska keltainen ei ole minulle paras väri (vrt. oranssi) ja vihreää on jo aika paljon. Lankojen mukana tuli sopivan oloinen ohjekin. (sivulla ensimmäisenä)

Tilanne ei siis vielä ole paha. Kaikille langoille on tarkoitus (olenko maininnut, että villatakki on lempivaatteeni?). Ja minä olen saanut jotain valmiiksikin. Arvaatteko? No villatakin!




Kuvat ovat melko huonoja, mutta se taitaa olla ihan tyypillistä tälle blogin tapaiselle. Lankana on Novitan Jambo, malli on Tekstiiliteollisuuden sivuilta Sirdarin Big softie-langalle tarkoitettu yksinappinen villatakki. Eipälöydy tähän hätään linkkiä. Älyttömän lämmin ja niin isoilla puikoilla paksusta langasta neulottu ettei neulepinta ole kovin kaunis. Mutta ihan ok ja todella nopea neuloa.

Ja teinhän minä piponkin jota on paljon käytettykin. Syksyllä sattumalta ostamastani Sirdarin Denim Ultrasta oli tulossa virkattu huivi, jonka purin langan loputtua kesken ja tammikuun Suuren käsityölehden ohjeella neuloin pipon. Vielä olisi lankaa jäljellä, taidan tehdä pipon kaveriksi keväälle kämmekkäät.

Kirjoja

Olen nyt jotenkin niin totaalisen hurahtanut neulomiseen ettei aikaa tahdo jäädä millekään muulle. En tiedä miten tuo neulominen yhtäkkiä on niin kivaa, helppoa ja jopa nopeaa, kun tähän asti olen aina saanut kaikki työni valmiiksi vasta kovan vääntämisen ja tuskastelun jälkeen. Aloittaminen on aina mukavaa, mutta loppuun asti saattaminen on minun ongelmani.

Olen neulonut kahta ihanuutta yhtä aikaa ja toinen niistä alkaa olla jo loppusuoralla, toinen vasta alkutekijöissään. Mutta uudet suunnitelmat ovat jo mielessä. Olen aina ollut sellainen satunnaisesti innostuva Novita-neuloja, joka tuntiessaan halua tarttua puikkoihin suuntaa lähikaupan lankahyllylle hakemaan sopivan väristä seiskaveikkaa ja ryhtyy kutomaan huivia tai villasukkaa.

Mutta tilanne on nyt muuttunut! Kiitos internetin ihmeellisen maailman ja yhtäkkisen herätyksen siihen, että paitsi asun lähellä lankakauppoja joista saa muutakin kuin Novitan lankoja (ei sillä että niissä mitään vikaa olisi), englanninkielen taitoni riittää varsin hyvin myös vieraskielisten neuleohjeiden lukemiseen. Huraa! Ja lisäksi löysin kaikki ihanat langat myös nettikaupoista. Odottelen juurikin ihanan vihertävien Cascade 220 -lankojen kolahtamista postilaatikkoon... Ja Vihreään vyyhtiin aion tehdä löytöretken vielä tällä viikolla, tarvitsen jokusen kerän (ehkä puoli kiloa) niitä herkullisen värisiä puuvillalankoja....

Mutta. Minun ei pitänyt kirjoittaa neulomisesta. Ei. Vaan kirjoista. Aloituksen tarkoituksena oli jatkua niin, etten ole paljoakaan ehtinyt lukemaankaan kun vähäinen vapaa-aika kuluu puikkoja heilutellessa.

Paras kirja pitkään aikaan löytyi kuitenkin kuusen alta lahjapaketista, johon olin ihan itse itselleni sen paketoinut. Riikka Pulkkisen Totta. Kirjassa odotetaan kuolemaa ja muistellaan tai kuvitellaan menneitä. Kolme sukupolvea, rakkaus, kuolema, menneisyys. Pakko oli vähän itkeäkin välillä. Kun kirja loppui, en tiennyt mihin voisin tarttua. Menin ja varasin kirjastosta Riikka Pulkkisen edellisen kirjan, Rajan. Mutta en ole saanut sitä vielä käsiini.

Olen toki lukenut jo tähän mennessä muutakin, kuten esimerkiksi Hella Wuolijoen Enkä ollut vanki -kirjaa. Joka sekin on hyvä. Menin siis ja varasin kirjastosta Erkki Tuomiojan Häivähdys punaista. Mutta muutkin tahtovat lukea sen, joten enpä ole sitäkään saanut käsiini. Nyt pohdinkin, pitäisikö aloittaa Tyttö ja helmikorvakoru vai Vettä elefanteille. Dekkareihin en nyt pysty. Nenäpäiväkin pitäisi lukea. Minulla on kirja-ahdistus, jonka Riikka Pulkkinen aiheutti kirjoittamalla liian hyvän tarinan.

Oho, ostin lankaa.

Viime lauantaina tapahtui jotain kummallista. Ajelin kaikessa rauhassa Länsiväylää matkalla ruokakauppaan, kun yhtäkkiä huomasinkin kääntyväni ihan väärästä liittymästä. Ärsyttävän sekavassa "parkkihallissa" tovin kikkailtuani ja portaat kiivettyäni olinkin Soukan Menitassa! Oho! Kaupasta lähdin parikymmentä euroa köyhempänä ja 10 lankakerää rikkaampana. Ja sitten ajoin kiltisti ruokakauppaan. Jotain saman tyyppistä tapahtui tänään Citymarketin lankahyllyllä, mutta siitä lisää toiste. Tiedän vain, että vaatehuoneen oven avatessaan syliin putoaa lankoja...

Mutta se Menitan lanka. Gedifran Cashmerinoa. 500 grammaa. Murrettua oranssia. Pehmeää kuin mikä ja ihanaa neuloa. Pohdin jonkin aikaa minkä villatakin tästä voisi tehdä, tulostin jo Amelian ohjeenkin. Mutta puikoille päätyikin February Lady Sweater. Olisin varmasti selvinnyt englanninkielisestä neuleohjeesta (ensimmäinen pitsineule englanninkielisellä ohjeella, hmm...) , mutta ilahduin löydettyäni suomennoksen.

Kuten kuvasta huomaa, ryhdyin neulomaan tavallisilla puikoilla sopivien pyöröjen puutteessa, mutta tilanne pyritään korjaamaan pian. Ja silmukkamerkit on pikaisesti väsätty, niihin ei kannata kiinnittää huomiota. Kuvassa langan väri potee tietysti valon puutetta...

Keväisiä värejä

Posti toi perjantaina odotetun paketin. Liityin nimittäin Juju-kirjakerhoon jonka liittymislahja saapui. Kuvassa näkyvä säilytyskassi sisälsi setin virkkuukoukkuja ja bambupuikkoja. Liittymiskirjoiksi valitsin Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta (tietysti) ja Virkkauksen ilo-kirjan. Ihania ideoita molemmissa!

Kun postilaatikosta vielä löytyi uusin Novita oli viikonloppu aloitettu hyvissä merkeissä.

Novitan lehdessä on muutama malli joka haluaisi päästä puikoilleni. Kansikuvassakin oleva villamekko houkuttelisi, mutta niin isoon talvivaateprojektiin en taida enää tänä keväänä ryhtyä. Niin, kevättä jo odotellaan ja neuleisiinkin kaivataan kevyempiä värejä ja puuvillalankoja. Novitan uudet langat ja värit houkuttelevat. Pitää vaan päätyää mistä alottaisi..

Puikoille päätyi välipalaksi vauvan neule tuosta jämälankakirjasta. Kun kaapista löytyi muutama kerä Cannesia ryhdyin uusilla bambupuikoillani tikuttelemaan työkaverin pian syntyvälle vauvalle nuttua. Nopeaa neuloa, mutta voiko noin pieni vaate todella mahtua jollekin?

Bloggaamatta on viime viikolla valmistunut villatakki, kasa koruja ja yksi hieno lukukokemus.

Valmiita juttuja

Sainpahan aikaiseksi ostaa lisää Puroa ja kutoa lapaset valmiiksi. Ja saman tien lykkäsin ne pesukoneeseen huopumaan. Nyt on hyvät kädenlämmittimet pian toivottavasti koittavia pakkaskelejä varten. Kuvassa on sukkapuikko osoittamassa mittasuhteita. Lapasista tuli melko eripariset väriltään, mutta eipä tuo haittaa. Lankaa jäi tietysti melkein koko kerällinen yli, mitähän käyttöä sille keksisi?





Lisäksi sain edes vähän siedettävän kuvan Cousteau-piposta. Mustaa on hankala kuvata, omassa päässä kännykkäkameralla vielä vaikeampi. Mutta kaipa tästä jotain osviittaa saa. Kavennukset eivät tainneet mennä ihan just kuten piti (mielestäni mallikuvaan verrattuna minun pipossani on nurja "raita" väärässä kohtaa), mutta ne eivät tässä kuvassa edes näy ja lahjan saaja on tyytyväinen päänlämmittimeensä. Ohje on täällä. Niin ja Nalleahan jäi tietysti vielä jäljellekin, mitähän siitä tekisi..?



Nyt työn alla on villatakki, joka on jo melkein valmiskin. Viimeistelyt menossa. Ei juuri nopeampaa neuletta voi ollakaan, kun koon 12 puikoilla neuloo paksusta langasta. Seuraavaksi jotain ei ihan näin aivotonta tehtävää...

Edelliseen postaukseeni viitaten totean, että hankintoja on harkittu. Ainoa ostos on Gudrun Sjödenin Alesta tilattu pellavamekko joka on täydellinen työvaate ja kaikin puolin ihana. Äidin kutomat polvisukat täydentävät lookin.

Muiden lupausten tai aikomusten osalta on myös pysytty aika hyvin ruodussa, kasviksia on syöty ja terveellistä elämää vietetty. Tosin viime viikonlopun pitkillä vapailla nuhaa parannellessa piti ajankuluksi leipoa. Syntyi perinteinen lihapiirakka ja pikkuleipiä hyllystä löytyneestä Mummo Ankan unelmaherkut-kirjasta. Nimeltään taisivat olla Hansun haarukkapalat tai jotain vastaavaa. Peruspikkuleipiä kuitenkin.




Naposteltavat olivat sen sijaan terveellisiä. Ja hyviä. Tosin varsinkin manteleiden kuoren särkeminen onnettomilla pähkinänsärkijäpihdeillä oli melko haasteellista.