Ja niin alkoi elokuu

Lomat alkavat tämän kesän osalta lähennellä loppuaan. Ajatukseen on vaikea sopeutua, varsinkin kun helteisille säille ei tunnu olevan loppua. Olisi voinut luulla, että viimeöinen ukkonen olisi raikastanut ja viilentänyt säätä hieman. Mutta ei, kun aamulla pistin nenäni ulos vastaan tulvi hyvin lämmintä ja hyvin kosteaa ilmaa, ikäänkuin olisi kasvihuoneeseen astunut. No, eihän nyt vielä kuitenkaan syksykään ole, lämpö voi jatkua pitkälle syyskuutakin. Mutta olisihan tätä leppoisaa kotona ja ulkona vetelehtimistä, kirjojen lukemista ja ystävien tapaamista voinut vielä jokusen viikon jatkaakin. Leikin jo ajatuksella, että soittaisin pomolle ja anelisin lomalle viikon jatkoaikaa, mutta vilkaisu kalenteriin palautti todellisuuteen. Luvassa ei ole mitään pehmeää laskua lomalta arkeen, vaan tehokkaasti aikataulutettu työviikko. Voih.

Loman toinen (ja viimeinen) matkakin on nyt takana. Pietari on siis nähty, tai ainakin pieni pintaraapaisu kaupungista. Juuri sen verran, että on pakko mennä uudelleenkin. Niitä "pakollisia" nähtävyyksiäkin jäi aika paljon näkemättä. Ensi kerralla listalla ovat ainakin Iisakin kirkko, Pietarhovi, Kirkko veren päällä ja mielellään myös Jusupovin palatsi sekä Tsarskoje Selo. Molemmat kirkot toki tälläkin reissulla nähtiin ulkoa päin, mutta sisällä vierailu ei mahtunut aikatauluun.



Eremitaasi sen sijaan kuului retkikohteisiin. Muutaman tunnin kierroksella ehti jo saada päänsä aivan pyörälle kaikesta kullasta ja loistosta. Ei voi kuin ihmetellä! Kuvassa on Talvipalatsi Nevalta päin kuvattuna, mahtipontisen näköinen jo ulkoakin. Näyttelyesineitä Eremitaasissa on valtava määrä, opas kertoi, että jos jokaista katsoisi 30 sekuntia ja käyttäisi siihen viisi päivää viikossa, kahdeksan tuntia päivässä, olisi kaikki esineet katsottu 13 vuoden kuluttua. Koko sisustushan on täynnä hienoja yksityiskohtia ja erikoisuuksia. Kenelle tulee mieleen käyttää ovimateriaalina kilpikonnan kilpiä? Salit ovat lattiasta kattoon upeita, alla olevassa kuvassa esimerkkinä pala parkettia. Eikä kyseessä ole edes se hienoin parketti, johon oli käytetty 29 jalopuuta...



Kaikkea loistoa katsellessa ei voi olla miettimättä sitä valtavaa kuilua joka on tsaarinajan Venäjällä ollut tavallisten ihmisten ja aatelisten välillä. Tsaari oli tietysti ihan omassa luokassaan, jumalan asemassa. Kun ajattelee maaorjan ja palatsissaan elävän aatelisen eroa, on helppo ymmärtää että vallankumous Venäjällä tapahtui. Enkä tässä lähde arvioimaan sen vaikutusta tavallisen ihmisen asemaan...

Mikäli olet kesäaikaan suuntaamassa Pietariin, suosittelen kaupunkiin tutustumista jokiristeilyllä. Iisakin kirkon lähettyviltä Moika-joelta lähtee pieniä aluksia joilla pääsee näkemään kaupunkia joelta käsin tunnin kestävällä risteilyllä. Matkan varrella näkee niin Talvipalatsin, Pietari-Paavalin linnoituksen, risteilijä Auroran, Pietari Suuren kesäpalatsin kuin Insinöörilinnankin. Ja pääsee ihmettelemään Neva-joen suuruutta, useita jokia ja kanavia ylittäviä upeita siltoja ja tietenkin matkan varrelle osuvia palatseja.



Huonostakin venäjänkielen taidosta on Pietarisssa hyötyä. Englantia osataan todella vähän, edes ravintoloissa työskentelevät nuoret eivät sitä juuri puhuneet. Palvelu parani useimmissa paikoissa heti, jos puhui vähänkin venäjää. Esimerkiksi Apraksin Dvorin torialueella hymyttömät ja päätään pudistelevat myyjämummot puhkesivat iloisesti puhumaan, hymyilemään ja palvelemaan kun huonolla venäjän taidollani onnistuin heiltä jotain kysymään. Kannattaa opetella ainakin kyrilliset kirjaimet tai pitää mukanaan sanakirjaa. Ruokalistat useimmissa paikoissa ovat myös englanniksi, mutta esimerkiksi lasku on venäjäksi ja siis kirjoitettu kyrillisin kirjaimin.

Ruoka oli hyvää ja hintataso kohtuullinen. Jos haluat syödä halvalla, käy paikallisten suosimassa Stalovaja-ruokalassa, jossa linjastolta osoitellen valitaan halutut salaatit ja ruuat. Aterian hinnaksi tuli, olut mukaan lukien, noin viisi euroa. Ruoka oli makoisaa perusruokaa. Asiaan kuuluvasti reissulla syötiin niin blinejä kaviaarin kanssa kuin pelmenejäkin. Ruokajuomaksi kuohuviiniä. Hämmästyttävän usein ravintolassa kävi niin, että tilattua annosta ei "juuri nyt" ollutkaan saatavilla eikä pyydettyä viiniäkään löytynyt. Pientä joustavuutta siis tarvitaan.

Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut. Kotiin kannettiin tuliaisina "pakollisen" votkapullon lisäksi kuohuviiniä, hunajaa ja venäläistä suklaata. Kaupungista jäi kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kuva. Suomessa ehkä jopa liioitellaankin Pietarin vaarallisuutta. Kun itse käyttäytyy järkevästi ja asiallisesti eikä lähde yksikseen hortoilemaan pitkin öisiä katuja ja pitää huolta tavaroistaan pärjää vallan mainiosti. Suosittelen Pietariin matkustamista, mutta varaa vähintään kolme päivää perilläoloaikaa!