Yllä oleva katkelma on Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus -kirjasta. Kun lukee kirjan päivässä ja siirtyy uuteen heti edellisen suljettuaan, käy juuri kuten kirjan päähenkilö Margaret Lea yllä kuvailee. Aamulla ryhtyessäni taas lukemaan pitää minun aina hetki pohtia mistä meneillään olevassa tarinassa olikaan kyse. Mielessä kun pyörivät myös ne aiemmat, iso joukko henkilöitä ja tapahtumia joista sitten pitää poimia juuri tähän kirjaan kuuluvat. Olenkohan lukenut vähän liikaa...
Aiemmin esittelemästäni lukemattomien kirjojen luettelosta olen lukenut vasta Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Ihana kirja! Suosittelen! Harvoin kirjat saavat minua itkemään, mutta tätä lukiessani kyynelehdin muutamaan otteeseen. Tarina, henkilöt, ympäristö - kaikki on niin elävästi kuvattua. En ihmettele lainkaan, että kirjasta tuli sellainen menestysteos!
Olin niin tuon edellisen kirjan otteessa, että oli melko hankala päästä sisään seuraavaan, Mari Jungstedtin Aamun hämärissä -dekkariin. Pidän Jungstedtin kirjoista ja olen lukenut kaikki suomennetut. Aamun hämärissä jatkaa samalla varmalla laadulla kuin aiemmatkin. Lukiessani ryhdyin taas suunnittelemaan seuraavaksi kesäksi matkaa Gotlantiin, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat. Siellä olisi varmasti paljon nähtävää. Saman mieliteon aiheuttavat myös Anna Janssonin kirjat.
Eilen illalla luin loppuun yllä jo mainitunkin Diane Setterfieldin Kolmannentoista kertomuksen. Hyvä tarina tässäkin. Törmäsin kirjaan jollain kirja-aiheisella keskustelupalstalla, jossa useampikin henkilö sitä suositteli. Hakiessani varauksessa olleen Jungstedtin uutuuden kirjastosta kävin samalla poimimassa mukaani tämänkin, se oli hyllyssä minua odottamassa. Ei tämä kuitenkaan mitään erityistä vaikutusta tehnyt, mukavaa kesäluettavaa kuitenkin.
Sujuvasti siirryin tuosta kummitustarinasta Paul Sussmanin Temppelin salaisuuteen. Olen ottanut tavakseni lainata kaikki eteeni tulevat tämän tyyppiset kirjat. Kirjassa etsitään juutalaisten suurinta aarretta, takakansitekstin mukaan kyseessä on "Poliittinen ja historiallinen trilleri, kiehtova arkeologinen palapeli!". Minä pohdin vain kuinka monta kertaa sama tarina voidaan - hieman eri maustein, toki - kirjoittaa uudelleen? Äkkiseltään mieleen tulevat vaikkapa Da Vinci koodi, Jennifer Lee Carrellin Shakespearen salaisuus, Tom Egelandin Ympyrän pää, muutamia mainitakseni. Tarinoissa etsitään aina jotain (enemmän tai vähemmän) muinaista mysteeriä, aarretta, jonka löytäjä saisi osakseen mainetta, kunniaa ja mammonaa, ja jonka jotkut haluaisivat pysyvän piilossa. Sama tarina uudelleen ja uudelleen. Lopputulos on lähes aina se, että aarre löytyy, sen merkitys paljastuu sitä etsineille ja sitten se joko katoaa uudelleen tai tuhoutuu. Ja näin onkin parasta, koska muuten joku (yleensä uskontoon liittyvä) muutos olisi ollut väistämätön ja koko maailmaa ravisteleva. Mielenkiinnolla odotan, onko Sussmaninkin tarinassa kyse jostain vastaavasta.
Lukemisen merkeissä on aika siis kulunut varsin rattoisasti. Vielä on lomaa - ja kesää - jäljellä, joten muutakin ehtii tekemään. Suunnitteilla on myös matka, jonka kohde paljastunee alla olevista kirjoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti