Opin lukemaan viisivuotiaana ja sen jälkeen minua onkin ollut liki mahdotonta saada pysymään erossa kirjoista. Eipä kukaan ole tosin nähnyt tarpeelliseksi yrittääkään moista. Kuulun yhteen kirjakerhoon ja kirjakaupoissa kuljeskelu on mielestäni varsin mainiota ajanvietettä. Koska hyllytilaa on rajallisesti eikä kaikkia kirjoja tarvitse itse omistaakaan, olen kirjaston kanta-asiakas. Käyn kirjastossa viikottain ja kannan aina kotiin vinon pinon kirjoja. Lähes kaikki luenkin. Aloittamaani kirjaa jätän harvoin kesken, vaikkei se kovin hyvä olisikaan.
Lomaa varten olen kerännyt reilun kymmenen kirjan valikoiman. Lomaa on nyt kulunut viikko, jäljellä on kolme ja kirjoista on luettuna seitsemän. Voi siis olla, että täydennystä lomalukemistoon tullaan tarvitsemaan. Valikoimani sisältää suurimmaksi osaksi kirjaston Jännitys-osastolta tehtyjä löytöjä. Seuraavassa hieman tarkempaa erittelyä.
Jo luettu:
- Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia (muka-kauhua, hieman pitkästyttävä kummitustarina joka hieman parani loppua kohti)
- Max Manner: Revanssi ja Demi-sec (parempien dekkareitten puutteessa Anna Mäen seikkailuja rikospoliisina Turussa jaksaa lukea)
- Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma (Agentti Pendergast-kirjat ovat mukaansatempaavia! Suosittelen lukemaan myös Ihmeiden kabinetin. Englanniksi näitä on ilmestynyt ainakin kahdeksan, suomeksi käännetty vasta kaksi. Luen mieluummin suomeksi)
- Arne Dahl: Verikyynel, Pudotuspeli ja Kuolinmessu (olen jostain syystä aiemmin ohittanut Dahlin kirjat sujuvasti, mutta kirjaston uutuushyllystä käteen osui Kuolinmessu joka tempaisikin mukaansa. Tarvoitteena onkin lukea kaikki A-ryhmästä kertovat kirjat mahdollisimman pian, tilasin puuttuvat osat jo netin kautta itselleni)
Tom Rob Smith: Salainen puhe (kertoo Stalinin ajan jälkeisestä Neuvostoliitosta. Mielestäni Lapsi 44 oli parempi, joskin aika karua kuvausta neuvostoajasta on tässäkin tarjolla. Se onkin kirjan parasta antia, ei niinkään itse tarina)
Hmm. Olenkin siis lukenut jo kahdeksan kirjaa. Menossa tällä hetkellä on Geraldine Brooksin Kirjan kansa, joka kertoo vanhan juutalaisen kirjoituskokoelman, haggadan, tarinasta ja matkasta eri vuosisadoilla. Kirjan päähenkilö on kirjojen konservoija Hanna Heath, tosin pääosassa on haggada. Rakkaustarinakin tähän on kytketty. Luettuani sata sivua voin sanoa, että kirja vaikuttaa lupaavalta, kerronta on sujuvaa ja tarina kiinnostava. Tiedän yleensä jo muutaman sivun luettuani jaksanko lukea kirjan loppuun asti, miellyttääkö kirjailijan kerronta minua. Tämä miellyttää.
Vielä lukematta ovat:
- Lars Kepler: Hypnotisoija
- Muriel Barberry: Siilin eleganssi
- Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (tätä on paljon kehuttu)
- Jean-Christophe Grange: Viattomien veljeskunta (aloitin jo kerran, en ole varma pidänkö kerronnasta eli jaksanko lukea loppuun asti)
- Lauren Weisberger: VIP-ihmisiä (tämän luen jos muuta ei ole luettavana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti