Puutarhaunelmia

Olisi ihanaa kun olisi oma iso piha. Tai siis tilaa kunnon kasvimaalle. En väitä olevani mikään viherpeukalo enkä varsinaisesti ole kiinnostunut kukkapenkkien värkkäämisestä. Sen sijaan olisi mukavaa kun voisi kasvattaa kaikkea syötävää. Omasta maasta juuri esiin kaivetut uudet perunat ovat ihan parhaita, tai porkkanat joista voi vain huuhtaista pahimmat mullat pois ja rouskuttaa parempiin suihin.

Kasvimaasta voi postimerkin kokoisella pihallani vain haaveilla, mutta jotain sielläkin pystyy kasvattamaan. Ainakin yrttejä, jotka olen laiskuuksissani ostanut puutarhaliikkeestä valmiina taimina. Ruukuista voi käydä napsimassa sitruunamelissaa, inkivääriminttua ja basilikaa esimerkiksi salaatin sekaan tai kermaviilikastikkeen piristykseksi. Myös persilja kasvaa jo isona puskana ruukussa yhdessä muutaman auringonkukan kanssa. Viime vuonna kasvatin isossa korissa myös salaattia, mutta etanat söivät sen niin tehokkaasti etten tänä vuonna viitsinyt salaatteja viljellä. Siskolta (jolla on iso piha ja oma kasvimaa ja vielä kasvihuonekin, kateeksi käy!) saadun suolaheinän lykkäsin raparperien viereen kasvamaan ja välillä muistan jopa käydä nappaamassa siitä muutaman lehden salaatin sekaan. Yrttien kasvattaminen ruukuissa on kovin näppärää, koska silloin säästyy kaikelta kitkemiseltä johon joutuisi väistämättä ryhtymään jos olisi rakentanut pihalle kunnon yrttipenkin. Toisaalta taas monivuotiset yrtit saattaisivat talvehtia ja kasvaa uuteen kukoistukseen taas seuraavana kesänä. Tässä kuvassa basilika, inkivääriminttu ja valtavaksi kasvanut sitruunamelissapuska. Kuva on taas kerran kännykällä otettu, joten laatu ei päätä huimaa.




Samaiselta siskoltani sain myös muutaman tomaatin ja chilin taimen. Taimet unohtuivat säiden jo riittävästi lämmettyä sisälle ja vasta muutama viikko sitten sain aikaiseksi siirtää ne keittiön pöydältä pikkuruukuista pihalle ja isompaan ruukkuun. Kumpikaan ei vielä kuki, joten on epätodennäköistä että ehtisivät tuottaa sen paremmin tomaatteja kuin chiliäkään tämän kesän aikana. Viime kesänä kasvatin itse tomaatteja siemenestä asti ja ne tuottivat satoakin. Tomaatit tosin eivät ehtineet pihalla kypsyä, mutta keräsin ne vihreinä sisälle kypsymään. Makuhan siinä vain kärsii kun tomaatit eivät saaneet kypsyä auringossa.

Olen istuttanut pihalleni myös yhden mustaherukkapensaan, joka tänä kesänä näyttää tuottavan ensimmäistä kertaa hieman satoakin. Yhdestä pensaasta ei tokikaan tule niin paljoa marjoja että mehun keittämiseen tarvitsisi ryhtyä, mutta ehkä tulevina vuosina siitä saa jo marjat vaikkapa piirakkaan. Pitäisi hankkia myös punaherukkapensas, mutta se on ensi kevään juttuja. Ihmeen hyvin marjapensas on pihalla viihtynyt, en nimittäin juurikaan perehtynyt mihinkään istutusohjeisiin, kaivoin vain kuopan johon pensaan lykkäsin ja heitin multaa päälle. Väittävät että pitäisi olla tietyn syvyinen kuoppa ja ravinteita ja kaikkea...



Naapurissa on omakotitalo, jonka aidan yli kurottelee vadelmapensaita. Ja kuten tiedetään, vadelmathan ovat ihan mahdottomia leviämään. Käynkin jatkuvaa taistelua vadelman taimia vastaan, niitä kun tunkee esiin keskeltä nurmikkoa ja ihan mistä tahansa. Ovat vielä niin pahuksen piikikkäitäkin, että sormet ovat täynnä piikkejä tuplahanskoista huolimatta. Auts. Kypsiä vadelmia on kuitenkin mukava syödä ja poimin surutta marjat myös niistä naapurin puolella kasvavista pensaista jotka roikkuvat aidan yli. Eipä niitä ole naapurikaan näkynyt kaipaavan. Valitettavasti myös ampiaiset ovat kiinnostuneita vadelmista, kärsin pienestä ampiaisfobiasta minkä vuoksi vadelmapensaiden lomasta kuuluu välillä kiljahduksia. Eilen törmäsin myös pihan toiseen asukkaaseen, jota ensin säikähdin mutta otus osottautuikin aivan vaarattomaksi...