Tähän aikaan syksystä on juuri oikea hetki järjestää juhlat. Syksyn pimeys painaa jo päälle, joulun odotus ei vielä ole alkanut ja arki painaa päälle. On aika sytyttää kynttilät, avata viini ja kattaa herkkuja pöytään. Vieraat löytävät iltahämärissä oikealle ovelle pihalyhtyjen opastamina.
Eilen täällä naurettiin, halailtiin, muisteltiin, itkettiin ja taas naurettiin. On hienoa kun tapaa muutaman vuoden tauon jälkeen ystävän, jonka kanssa puhe sujuu kuin oltaisiin tavattu viimeksi eilen. Yömyöhään ovensuussa vannotettiin toisiamme, että tavataan taas pian. Ettei anneta ajan vaan kulua vaan tehdään aikomuksista totta.
Pöytään katettiin kaikenlaisia herkkuja. Antipastosalaattia, fetapiirasia, graavilohituulihattuja ja kalkkunasamosia. Jälkiruuaksi vadelma-suklaamoussekakkua. Välissä pientä naposteltavaa. Alkujuomaksi kiriä ja joka välissä punaviiniä. Nyt jäljellä on vielä herkkujen rippeet, väsynyt olo ja iloinen mieli.
Loppupäivän mutustelen näitä, torkun sohvalla peiton alla, luen Simon Beckettin Kuolleiden kuisketta, katson komediasarjaputkia ja luen lehtiä. Olenko koskaan sanonut, että olen parantumaton lehtien hamstraaja? En aina edes lue niitä kokonaan, selailen vain. Yöpöydän kaappi on lehtikasojen vallassa. Miten näin houkuttelevia kansia voisi muka vastustaa? Joululehtiä odotellessa... Kasassa on myös Gudrun Sjödenin kuvasto, josta tekisi mieleni tilata yhtä sun toista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti