Lähestulkoon järkytyksekseni huomasin, että olen jo pari viikkoa tahkonnut saman kirjan parissa. Jotenkin lukeminen ei vaan etene, osittain tosin senkin vuoksi ettei aikaa lukemiseen ole oikein ollut. Arki-illat kun kuluvat niin nopeasti kaiken muun tekemisen parissa, ettei lukemiseen ole aikaa kuin vasta juuri ennen nukkumaanmenoa. Usein käykin niin, että jaksan lukea vain muutaman sivun ennenkuin uni vie voiton.
Kirja jota olen näin pitkään kahlannut, on Romain Sardoun Kolmastoista kylä. Kirjassa piispa murhataan minkä jälkeen pappi löytää unohtuneen kylän, jonka asukkaat ovat kehittäneet ihan oman uskontonsa, kielensä ja tapansa, oleellisena osana kaikesta on suo ja soinen vesi, jonka keskellä kylä sijaitsee. Samaan aikaan munkki kuljettaa piispan jäännöksiä ensin Pariisiin ja sieltä eteenpäin. Vielä mukana on synnin poluille lähtenyt aatelisperheen vesa, joka on käyttänyt papin asemaansa pahan tarkoituksiin. Kuulostaa ehkä jännittävältä, mutta etenee jokseenkin uskomattoman pitkäveteisesti. Olen päättänyt etten jätä kirjaa kesken, mutta joudun kohta pyörtämään päätökseni jos tarina ei yhtään ala kulkea.
Joskus aina mietin, miksi ihmeessä tuhlata aikaa sellaisten kirjojen lukemiseen, jotka eivät lainkaan tempaa mukaansa. Mutta koskaan ei voi tietää, viimeisillä sivuilla tylsä tarina voikin saada jonkin yllättävän käänteen joka pelastaa koko asian. Tai kirjasta löytyy yksi mieleenjäävä ajatus, jonka vuoksi koko kirja kannatti kahlata läpi. Koskaan ei voi tietää...
Hyllyssä lukemista odottaisi mielenkiintoisimpana vaihtoehtona Tuuve Aron Yöstä aamuun. Luen kotimaista kirjallisuutta todella vähän ja kaiken kaikkiaan hävettävän vähän mitään muuta kuin dekkareita (no luen sentään jonkun verran runoja. Niin ja käsityökirjoja, jos ne lasketaan..). Jotenkin on vaan niin helppoa lukea dekkareita, sopivaa mielentyhjennystä työn vastapainoksi. Mutta aina välillä käteen osuu kirjastosta joku mielenkiintoinen teos, joka ei ole kotoisin dekkarihyllystä. Usein myös lehdistä löytyy hyviä suosituksia kirja-uutuuksista. Vaikkei niitä tietoisesti etsisikään, jäävät ne kuitenkin jonnekin mielen pohjille muhimaan ja tulevat sitten mieleen kirjan osuessa kohdalle. Olisi toki antoisaa lukea enemmän ja monipuolisempaa kirjallisuutta, mutta aina ei vaan jaksa. Pääasia että lukee edes jotain. Eikä lue ihan vaan pelkkää hömppää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti