Lauantai alkoi raivokkaalla siivoamisella. Tuntui siltä kuin ei kukaan olisi koko kesänä siivonnut kunnolla. Lokakuu on jo aluillaan ja kesäkengät odottivat vielä eteisessä, villapaidat vaatekaapin ylähyllyllä ja kesävaatteet suloisessa sekamelskassa ihan joka paikassa. Mittavin operaatio oli vaatehuoneen siivoaminen, nyt oven avatessa ei tarvitse pelätä että niskaan kaatuu kasa kenkiä, laukkuja, telttoja, makuupusseja ja ties mitä muuta. Syliinsä saa ainoastaan jumppapallon, mutta se nyt on sentään melko vaaraton kapine.
Kävin molempina päivinä myös metsässä. Sienitilanne näytti huonolta, mikä tosin kertonee enemmän minun sienestäjän taidoistani kuin oikeasta sienitilanteesta. Suppilovahveroita näyttäisi olevan tulossa siihen paikkaan minkä viime syksynä sattumalta löysin. Valitettavasti esiintymä on vain ihan polun varressa, minkä vuoksi joku muukin voi sienet havaita. Totuuden nimessä sanottakoon, että minä löysin suppikset viime syksynä vain siksi, että ne kasvavat niin lähellä polkua ettei niitä melkein voi olla huomaamatta...
Ruokaakin on tehty. Perjantaina herkullista vuohenjuustokanaa. Resepti on hyvin yksinkertainen: broilerifileet vuokaan, päälle punaista pestoa ja pinjansiemeniä. Uuniin paistumaan. Kun paistoaikaa on arviolta 10 minuuttia jäljellä, lisätään jokaisen fileen päälle kiekko vuohenjuustoa ja hunajaa. Maukasta kuin mikä! Jälkkäriksi rockyroad:ia, eli sulatettua suklaata, vaahtokarkkeja ja (suola)pähkinöitä sekaisin. Huomauttaisin vaan, että jos sulattaa mikrossa mariannesuklaata kannattaa olla tosi varovainen. Se mariannecrush nimittäin kärähtää todella helposti...
Lauantaina väkersin sushia. Taistelen aina tuon rullauksen kanssa, haluaisin saada aikaiseksi sellaisia rullia, että merilevää on vain ulkopuolella eikä ollenkaan kierteellä tuolla rullan sisällä. Siis kuten kuuluisi olla. Nyt onnistuin jo aika hyvin. Maut olivat tällä kertaa jotenkin hyvin balanssissa, ehkä maukkainta sushia jota itse olen tehnyt. Kerran nori oli niin voimakkaan makuista, etten pystynyt syömään sitä juuri lainkaan. Mutta kuten sanottua, tällä kertaa lopputulos oli varsin maukas.
Vielä ruuasta... Tänään ruokaseura toivoi lindströminpihvejä. Minä jalostin ajatusta fetalla täytettyyn punajuurijauhelihamurekkeeseen. Toteutus oli lindströminpihvit. Ihan vaan siksi, että en muistanut ostaa kaupasta fetaa. Mikähän on todennäköisyys sille, että ihminen menee kauppaan ostaakseen punajuuria ja fetaa ja tulee ulos kaupasta mukanaan punajuuria, kermaviiliä ja sipulikeittoainespussi? Ei fetaa. Pihvien kanssa syötiin uunijuureksia (peruna, porkkana, nauris) sekä hyvin valkosipulista kylmää kermaviilikastiketta. Aikas hyvää, sanoisin. Jälkkäriksi pyöräytin laiskan naisen omenapiirakan. Pohjana kaupan kauramurotaikina, täytteessä purkki kermaviiliä, yksi muna, puoli desiä sokeria ja teelusikallinen vaniljasokeria. Päälle niitä omenalohkoja. Parasta piirakkaa tällä ohjeella tulee kun käyttää mustia ja punaisia viinimarjoja, mutta toimi omenallakin hyvin. Nam. Ja ihan nättikin piirakasta tuli.
Mitäpä muuta..? Luovutin (ainakin toistaiseksi) kolmannentoista kylän kanssa ja ryhdyin lukemaan aiemmin mainitsemaani Tuuve Aron kirjaa. Vaikutti ihan hyvältä, ainakin ne ensimmäiset 20 sivua jotka luin eilen illalla sängyssä ennenkuin uni vei voiton. Nukahtamisella ja tarinalla ei ole yhteyttä toisiinsa.
Sain myös lopultakin valmiiksi ihmeboleron! Eilen neuloin tarmokkaasti puuttuvia kerroksia ja tänään virkkasin reunukset. Virkkauslangat ovat vielä päättelemättä. En oikein tiedä tykkäänkö siitä vai en, kokeilin päälle eikä taida olla ihan minun kokoani. Tosi lämmin bolero kyllä on, mohairlanka lämmittää. Saa nähdä pidänkö sen itse vai löytääkö bolero tiensä vaikkapa pukinkonttiin...
Pieni askarteluprojektikin on vireillä. Keräsin molempina päivinä metsästä upean värisiä vaahteranlehtiä valtavat niput. Tänään istuin iltapäiväauringossa terassilla ja pujottelin lehtiä rautalankaan. Niputin aina noin kymmenen lehteä ja tökkäsin rautalangan koko nipusta läpi. Sitten toiset kymmenen ja yksi pieni puuhelmi väliin tiivistämään. Kun kaikki lehdet oli käytetty huomasin tarvitsevani vielä yhtä paljon lisää. Kranssi on vasta puolivälissä. Alku ainakin näyttää lupaavalta, luulen että siitä tulee kiva syksyinen kranssi ovenpieleen ripustettavaksi.
Päätin jo seuraavan neuleprojektini. Kuten aiemmin jo pohdinkin, Varpu-lanka pääsee puikoille ja katson millaisen baktuksen siitä saa syntymään. Yhden baktuksen olen aiemmin jo neulonut ja mallin hyväksi havainnut. Nopea neuloa ja näppärä käytössä. Tuo väriä vaihtava ohut lanka sopinee huiviin mainiosti.
Vielä lopuksi: katsokaapa mikä minun puutarhassani vielä kukkii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti