Denim Ultra on ihanan paksua lankaa ja tekele edistyy todella nopeasti. Kaivoin esiin kahdeksikon virkkuukoukun ja ryhdyin virkkaamaan uusimmasta Novita-lehdestä löytynyttä helppoa kaarivirkatun huivin ohjetta. Ohje on Novitan Softy-langalle, mutta hyvin toimii tuollakin langalla. Paksu, lämmin huivi on tekeillä, tarvitsen vain kolmannen kerän jotta huivista tulee riittävän iso. Tähän asti on nyt päästy, aloitin siis eilen ja kaksi kerää oli virkattu juuri äsken
Toinen hankinta oli valtava kerä Varpu-lankaa. Uhosin tekeväni baktuksen, aloitinkin, mutta purin aikaansaannokseni jo noin kymmenen sentin jälkeen. Jotenkin ei vain tuntunut siltä että Varpusta tulisi -ainakaan yksinään- hyvää baktusta. Kokeilin langan vyötteessä ollutta pipo-ohjetta nähdäkseni miltä neulepinta oikein näyttää. Piposta tuli hassu hiippalakki, mutta kun reunaa hieman käänsi sai siitä ihan ok näköisen päänlämmittimen. Tosin kalastajan pipoksikin sitä kutsuttiin... Nuo värit ovat kyllä kauniit!
Mitään huomattavaa vähentymistä ei lankakerässä tapahtunut, se on edelleen pääni kokoinen. Mietinkin mitä siitä seuraavaksi tekisi... Yksi idea on kutoa kauluria tai jotain tuubia kaulanlämmikkeeksi, mutta yhdistäen Varpun vaikkapa mustaan Seitsemään veljekseen. Samaan tyyliin neuloin viime vuonna yhden kaulurin, kun olin saanut siskolta pari keraa kirjavaa lankaa joka ei muuten olisi riittänyt juuri mihinkään. Musta lanka myös tasoitti kivasti monivärisen langan kirjavuutta. Sama voisi toimia Varpun kanssa.
Sain kuitenkin hetkeksi tarpeekseni Varpun neulomisesta. Koska Sirdarkin on lopussa (eikä käsi oikein kestäisi enempää virkkausta, neulomisesta ei tykkää niin huonoa) täytyy aloittaa jotain muuta. Ihmebolerosta (jota en ole blogannut vieläkään...) jäi yli kaksi kerää tummanvihreää Rose Mohairia. Talvi-Novitassa on ohje neulottuun kauluriin, johon kuluu kaksi kerää Rose Mohairia. Siinäpä seuraava projekti.
Tekisi mieleni neuloa kaikkia ihania villatakkeja ja -paitoja joita tuosta uudesta Novitasta löytyy. Kun seuraava hyvä 7-veljestä -tarjous tulee vastaan ostan langat yhteen pitkään villatakkiin, josta todennäköisesti tulee monen vuoden projekti. Tai eihän sitä koskaan tiedä, jos innostunkin ja neulon villatakin parissa viikossa? Tällä hetkellä minulle sopivat kuitenkin paremmin pienemmät työt jotka saa nopeasti valmiiksi. Niiden välissä voi sitten pitää muutaman päivän taukoja ja lepuuttaa kättä jottei tulehdus taas äidy mahdottomaksi. Pakko on kuitenkin jotain tehdä. Tänä aamunakin oli niin kylmä ja tuulinen ilma että ilman kunnon kaulahuivia (jonka ihana siskoni on minulle neulonut) olisin jäätynyt. Pipoa olisin kaivannut lisäksi, tai sitten sellaista kauluria jonka saisi myös hupuksi päähän. Lähdenkin kaivamaan varastosta puikkoja ja niitä lankakeriä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti