No, eksyin vähän sivupoluille. Ajatuksena oli tehdä tosiaan pieniä taloja, niin että saisi niistä rakennettua oikein kylän. Ei muuta kuin viivotin käteen ja piirtämään kaavoja. Se, mikä paperilla näyttää pikkuruiselta ei valmiina taikinatalona olekaan ihan niin pieni. Kun tein talojen pohjankin piparkakkutaikinasta sain taikinan riittämään kahteen taloon ja kolmeen kuuseen. Kuvittelin omistavani myös kuusen muotoisen piparkakkumuotin, mutta hetken kaivelun tuloksena löytyi vain tylsät sydän, tähti ja ukko. Tosin olen itse leiponut aika vähän pipareita, koska perinteisesti olemme vanhempieni luona pitäneet piparkakun leivontatalkoot, joista jokainen osallistuja on saanut mukaansa jouluisen peltirasian täynnä pipareita. Talkoot ovat ohjelmassa huomenna. Piparkakkutaikina on vaan niin ihanan makuista (varsinkin lämpimänä), että on ollut joskus pakko leipoa vähän pipareita vaan jotta saa tehtyä taikinaa. Ja syötyä, tietysti. Itse pipareista en niinkään paljoa perusta.
Joululahjarintamalla on liian hiljaista, en ole ehtinyt tekemään juuri mitään. Tänään on siis ryhdistäydyttävä. Kaivoin viikolla lankakorista esiin jättimäisen Novitan Varpu-kerän, jota on tosiaan jäljellä vaikka kuinka paljon yhden pipon jälkeenkin. Varpu on yksikseen turhan ohutta ja neulepinnasta tulee mielestäni liian epätasaista, joten otin Varpulle kaveriksi kaapista löytyneen tummanharmaan 7 veljestä-kerän. Nyt siskon joululahja on jo puolivälissä. Kauluria ollaan tekemässä. Varpun värit tulevat hyvin neuleessa esiin, mutta jälki on tasaisempaa ja lopputulos tietysti myös paksumpi ja lämpimämpi. Kaksi palmikkoraitaa piristävät muuten sileätä neulepintaa.
Lopuksi kuvia talonrakennuspuuhasta. Kun urakka oli saatu valmiiksi koristeluineen päivineen eikä sokeri enää polttanut sormia, oli aika nautiskella mukillinen glögiä kynttilänvalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti