Kahden viikon kuluttua on joulupäivä. Tämä syksy on ollut kiireinen ja vauhdin kiihtyessä joulua kohti on alkanut huolestuttaa että koko joulu vilahtaa huomaamatta ohi. Ettei muistakaan riittävästi hidastaa ja rauhoittua nauttimaan joulusta. Tuoksuista, mauista, yhdessäolosta, rauhasta. Pysähtyminen on kuitenkin tarpeen, lepääminen, akkujen lataaminen.
Ulkona sataa sakeasti lunta. Ihanaa! Pakkasta on melkein kymmenen astetta. Ulkona aukeaa varsinainen talven ihmemaa. Kuva on otettu keskiviikkoiltana, kun lunta oli taas tullut lisää. Voi kunpa olisi kunnollinen kamera, jolla saisi kuvattua talvisen metsän kauneutta. Kännykkäkameralla otetut kuvat ovat sumeita ja epätarkkoja, mutta joihinkin kuviin sumeus sopiikin. Lumisade näyttää sakenevan entisestään.
Joululahjojen teko on pahasti kesken. Kudoin itsenäisyyspäivän iltana Novitan Jambosta palmikkopipon, jonka piti päätyä äidin lahjapakettiin. Mutta käsiala taisi olla liian tiukkaa, sillä pipo ei mahtunut päähän. Lopputulos oli kaunis, erityisen onnistunut, mutta pieni. Onneksi työkaverin viisivuotias tykkää violetista, pipo löysi uuden omistajan ja minulle tuli hyvä mieli.
Nyt olen ryhtynyt neulomaan lapasia Purosta. Ihan itselleni, kun kyllästyin siihen että sormet ovat aina jäässä. Huovutetut lapaset 100% villalangasta tehdyt huovutetut lapaset pitänevät minunkin näppini lämpöisinä. Neulominen uhkasi jo loppua kokonaan, kun käsi äityi taas kipuilemaan. Nyt yritän varovasti ja vähitellen saada neuletta eteenpäin.
En ole syönyt vielä yhtäkään joulutorttua. Olisikohan tänään aika leipoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti