Helmiä ja kirjoja sairaslomapäivän ratoksi

Kävin eilen illalla kirjastossa, jotta en aivan pitkästyisi täällä neljän seinän sisällä flunssaa parannellessani. Ensin selasin läpi Modan ja Suuren käsityölehden uusimmat numerot, kummassakaan ei ollut mitään niin mieleenpainuvaa että olisin nähnyt tarpeelliseksi ostaa lehteä itselleni. Käsityölehtien kohdalla pyrin aina tekemään niin, että selaan ne ensin läpi kirjastossa ja vasta sitten teen ostopäätöksen. Tai kysyn siskolta löytyisikö häneltä kyseistä lehteä...

Hämmästelin taas lähikirjaston käyttäjiä. Uutuushyllystä olisi löytynyt vaikka mitä mielenkiintoisia kirjoja. Siellä ne vain odottivat minua. Usein olen huomannut varatessani ennakolta uutuuskirjoja, ettei kukaan muu ole varannut niitä, vaikka olin luullut joutuvani pitkän varausjonon jatkoksi. Mutta hyvä näin, saan uutuuskirjat nopeasti luettavakseni. Tai sitten kirjamakuni on vain niin huono....

Dekkariuutuuksista mukaani lähtivät Tess Gerritsenin Jääkylmä ja taas uusi Da Vinci koodi-luokan jännäri Tom Knoxin Pahan Koodi. Gerritsenin Maura Islesistä kertovan jännärin luin jo viime yönä, kun en nuhaltani saanut nukuttua. Ja kun olisin muuten saanut nukuttua en enää uskaltanut nukkua kun kirjan tunnelma vei niin mukanaan. Kirjassa viisi turistia (joista yksi on patologi Isles) joutuu lumimyrskyssä pulaan ja päätyy oudon kultin vuoristokylään Taivasten valtakuntaan. Kaikki kylän talot ovat kuitenkin tyhjiä, ihmiset ovat lähteneet selvästi kiireellä. Ainakin yöllä luettuna kirjan jännitys todella tempaa mukaansa. Loppuratkaisu ei ehkä ole kuitenkaan muun tarinan veroinen, mutta kyllä Gerritsen taas kerran osaa asiansa. Hyvä lukukokemus! Seuraavaksi tartunkin Pahan koodiin, jonka takakansitekstissä kerrotaan mm. seuraavaa: Nopeatempoinen jännitysromaani haudatun muinaistemppelin arvoituksista tihkuu historiaa, tiedettä ja mystiikkaa Dan Brownin Da Vinci -koodin tapaan. Pakkohan se on taas kerran lukea.

Vielä kirjastosta mukaani lähti Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan Kellokosken prinsessa. En ole nähnyt paljon puhuttua elokuvaa, aikomuksena on kyllä ollut, joten odotan lukukokemusta innolla. Yleensä kirjat ovat parempia kuin elokuvat. Viikonloppuna katsoin Aikamatkustajan vaimon joka oli minusta elokuvanakin ihana, mutta epäilenpä ettei kirjaa lukematon katsoja saa elokuvasta paljoakaan irti. Koko tarina näyttäytynee vain sekavana poukkoiluna ajasta toiseen. Minä pidin kirjasta ja elokuvasta, lopussa piti vähän itkeäkin. Suosittelen kirjan lukeneille ja siitä pitäneille.

No, eksyipä hieman sivuraiteille... Käsityökirjahyllyt koluan aina tarkasti. Uutuuksissa olisi ollut Pitsikirja, nyt hieman harmittaa etten lainannut sitä. Mutta olen tällä hetkellä innostunut palmikoiden neulomisesta eikä Pitsikirja tuntunut oikein innostavalta. Sen sijaan mukaan lähti Punokset puikoille ( Johanna Koski ja Kristel Nyberg) ja Tine Solhemin Leikkiä langoilla. Solheimin kirja on kaunis katsella, hienojen kuvien joukossa on runoja ja löytyypä kirjasta ohjeet ainakin porkkana- ja juustokakkuihin. Neuleohjeista en ole vielä oikein saanut otetta, mutta vaikkei mikään malli innostaisikaan toteutukseen asti, on kirjaa kuitenkin mukava selailla. Sen sijaan Punokset puikoilla tarjoaa varsin toteuttamiskelpoisen oloisia ohjeita. Ainakin kannen kuvassakin olevat palmikkosukat houkuttelevat puikkoja heiluttelemaan. Värit kirjassa ovat herkullisia ja muutenkin näitä kahta kirjaa verratessa pidän enemmän Kosken ja Nybergin kirjasta, jossa keskitytään enemmän oleelliseen. Eli neulomiseen.



Kunhan saan Puro-pipon lopultakin valmiiksi (loppusuoralla ollaan jo!), on aika ryhtyä joululahjapuuhasteluihin. Äidille pitäisi kutoa pipo Novitan Jambosta, jota eilen hain kerän Anttilasta. Äiti ihasteli Novitan talvi-numerossa ollutta pipoa sen verran tarmokkaasti luonani vieraillessaan, että joululahjavihje tuli selväksi. Ryhtyisin oitis pipon neulontaan jos vain löytäisin jostain sopivat sukkapuikot. Ehdin eilen katsastaa kahden kaupan valikoimat, mutta kahdeksikon puikkoja ei vain löytynyt. Jambo on ehkä houkutellut muutkin neulomaan pipoja, kun kasin puikot oli kaikki myyty... Anttilasta ostin hetken mielijohteesta myös kaksi kerää ihanan vihreää (omenanvihreä lienee oikea väri) lankaa, joka tosin on 100% acrylia. Halpa hinta ja ihana väri vaan houkuttivat ostamaan. Ajattelin tehdä siitä kämmekkäät, ne kun eivät hiostakaan ja ovat vain lisälämmikkeenä oikeiden, villaisten käsineiden ohella. Yleensä kyllä vältän keinokuitulankoja, nyt tuli joku hairahdus värin houkuttelemana.

Loppuun vielä kuva viikonlopun helmisaaliista. Tai osasta sitä. Olen jo pitkään ihastellut HelmiQ:n sivuilla näitä keramiikkahelmiä, ja eilen posti kantoi ne lopulta minulle. Lahjakorua ensin ajattelin, mutten taida raaskia luopua näistä. Onneksi tilasin paljon muitakin helmiä, eli lahjakorutarpeita pitäisi piisata...