Valoa kohti ollaan kuitenkin menossa, nyt jo huomaa ettei olekaan ihan pimeää jos onnistuu lähtemään töistä ennen neljää. Eikös se niin ollut, että tapanina pitäisi hullunkin huomata päivän jo pidentyneen? Vielä en kuitenkaan ryhdy odottelemaan kesää. Nyt on aika nauttia talvesta! Jos jotain odotan, niin aurinkoisia kevättalven pakkaspäiviä, jolloin voi tallustella meren jäällä ja ihailla häikäiseviä hankia. Juoda välillä kaakaota termospullosta.
Vuosikin vaihtui. Ja vuosikymmen, väittävät. Nyt olisi siis aika tehdä uudenvuoden lupauksia. Minäkin teen; lupaan tehdä enemmän kasvisruokaa, syödä enemmän hedelmiä ja vihanneksia ja miettiä edes vähän enemmän omaa kulutustani. Ja kuten uudenvuoden lupausten henkeen kuuluu, pitää niitä ryhtyä toteuttamaan tarmokkaasti ja heti. Niinpä jätin alennusmyynneistä ihanan villamekon ostamatta (mikä harmittaa...) koska kaapissa on jo muutamakin melko vähälle käytölle jäänyt neulemekko. Ja tein tietysti kasvisruokaa. Älyttömän hyvää tomaatti-kookoskeittoa, jonka ohje löytyi Pastanjauhantaa-blogista. Onko joku joka ei koskaan ole lukenut Pastanjauhantaa? En usko. Pitkään se oli ainoa blogi jota säännöllisesti luin. Ja olen testannut ja hyviksi havainnut arviolta puolet Pastanjauhannan reseptihakemiston antimista. Keittoon paahdettuja kurpitsansiemeniä ja kaveriksi kuumia karjalanpiirakoita (suoraan pakastealtaasta, tai no, uunin kautta tietysti). Jopa kanssaruokailija, joka INHOAA kasvissosekeittoja, koska ne eivät ole oikeaa ruokaa, tykkäsi. Tosin niin käy joka kerta kun tarjolla on kasvissosekeittoa. Inhoaa ennalta ja nurisee, mutta joutuu myöntämään että olihan se hyvää. Jälkkäriksi illemmalla hedelmäsalaattia. Joskos pienen flunssanpoikasenkin onnistuisi tällä reseptillä karkoittamaan...
Joulusta vielä. Se meni oikein leppoisasti. Lahjapaketeista löytyi melko pitkälti kirjoja ja neulottuja lahjoja. Täydellistä. Pakko esitellä siskolta saatu neule, ohje on syksyn Novitasta ja lankana Crystal.
Lisäksi sain äidin tekemän neulesetin. Turkoosista Ticoticosta oli valmistunut sormikkaat, kaulahuivi ja IHANAT polvisukat. Viimeksi mainitut ovat olleet jo kovassa käytössä, muut eivät koska eivät ole ihan näiden pakkasten varusteita. Lauhemmilla säillä sitten. Omat neulomukseni (lahjat siis) herättivät myös toivottua ihastusta. Täällä esiteltyjen ja mainittujen lisäksi neuloin Nalle-langasta Jacques Cousteau-pipon, josta laitan kuvankin kunhan saan sellaisen otettua. Ja se äidin Jambo-pipo jäi bloggaamatta, mutta lopputulos vastaa aika hyvin talven Novitassa ollutta ohjetta.
Kun sain polvisukat lahjaksi, tajusin että juuri sellaisia olen aina tarvinnut. Eivätkä yhdet mitenkään riitä. Joten puikot esiin, kaapista sopivaa lankaa joka sattui olemaan 7 veljestä petroolinsinisenä (siitä piti tulla erään villatakin resori...) ja kutomaan. Ohje löytyi kevään 2010 Novita-lehdestä. Homma edistyi loistavasti, ensimmäinen sukka on valmis ja toinenkin hyvällä alulla, kunnes lanka loppui. Aloitin myös ennen joulua Purosta lapasia, jotka on tarkoitus huovuttaa. Mutta lanka loppui. Tilanne on siis tämä (paitsi että ensimmäinen Puro-lapanen joka puuttuu kuvasta on jo peukaloa vailla valmis):
Mutta nuo sukan palmikot ovat sitten hienot. Ja sukat ovat todella lämpimät ja sen verran isot, että kapeat housunlahkeetkin voi niihin työntää. Kunhan siis saan ne valmiiksi. Kävin jo Anttilan lankaosastollakin. En tiedä mitä tapahtui, mutta tulin ulos mukanani kassillinen lankaa joka ei ole Puroa eikä 7 veikkaa. Eikä vihreää tai petroolia. Vaan viisi kerää punaista Jamboa. Ja jättipuikot kokoa 12. Niistä syntyy villatakki. Ja nopeasti. Eilen neuloin takakappaleen ja puolet toisesta etukappaleesta. Onneksi pian on neljä päivää vapaata, josko takin saisi vaikka valmiiksi ja käyttöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti