Siinä ne ovat, odottavat lukijaansa. Tosin Hella Wuolijoki on jo melkein luettu ja Alexandra Salmelan 27 puolivälissä. Puhdistuksen olen kertaalleen lukenut jo ajat sitten, mutta voisi sen uudestaankin lukea kun sen olen omaksikin saanut. Kesken on nyt myös Miika Nousiaisen Maaninkavaara, joka välillä surettaa ja sitten taas naurattaa. Enemmän kyllä surettaa, luulin hauskemmaksi.
Viimeksi luin Tiina Lundanin Ensimmäinen kesä -kirjan. Ja taas itketti. Luin joitakin vuosia sitten Tiina ja Reko Lundanin yhdessä kirjoittaman Viikkoja, kuukausia, ja se on surullisin kirja jonka olen koskaan lukenut. Luin kirjaa aluksi bussissa työmatkoilla, mutta en enää kehdannut kun kyynelehdin lähes joka aamu ja kanssamatkustajat ihmettelivät. Vähän arvelutti tarttua nyt tähän Ensimmäiseen kesään, mutta kirjassa olikin lempeän haikea tunnelma, ei enää sellaista rankkaa tunnemyrskyä kuin Viikkoja, kuukausia -kirjassa. Vaikka kirjat eivät suoraan kerrokaan kirjailijan omasta elämästä, niin se, että tietää kaiken pohjalla olevan kuitenkin kirjoittajan omat kokemukset ja tuntemukset tekee tarinasta entistäkin koskettavampaa. Suosittelen molempia, mutta kannattaa lukea ihan omassa rauhassa ja varata nenäliinoja lähettyville.
Minulla on useinkin kesken kaksi tai useampiakin kirjoja. Tämä johtuu siitä, että erikseen on matkalukeminen ja iltalukeminen. Monesti väliin on vielä joko tietopainotteisempi kirja, jota voi lukea viikonloppuisin ja niinä iltoina, kun ei ole ihan puhki kaikesta päivän ajatustyöstä. Tuo Häivähdys punaista on varmasti juuri sellainen välikirja, jota ei tarvitse edes yrittää lukea nopeasti. Lainaan kirjastostakin kirjoja ihan tätä jakoa ajatellen. Viimeksikin katselin kainaloon kasattua valikoimaa ja totesin työmatkalukemisen vielä puuttuvan. Niinpä otin vielä Maaninkavaaran, osittain koska olen sen jo pitkään halunnut lukea, mutta myös siksi että on varsin oivallisen kokoinen matkalukemiseksi. Muut kirjat kun olivat paksuja dekkareita joita ei mukana kanniskella. Ne ovat nyt hyllyssä odottamassa pian koittavaa talvilomaa.
Oi, loma. Viimeksi olenkin ollut pitemmällä vapaalla kesällä. Aion ehkä hiihtää vähän jos käsi ja säät kestävät, ulkoilla, syödä hyvin, rentoutua sekä tietysti lukea ja neuloa. Hyvä suunnitelma! Oletan että lomaan mennessä saan Abalonen valmiiksi ja voin hyökätä puikot ojossa vihreiden Novita Cloud-kerien kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti